Tekstit

Arta & Maikku 2023

Kuva
Maikku tiineysvuorokaudella 44.   Syyskuussa tein Maikun kanssa roadtripin Saksaan, josta tuliaisina saatiin tiineysultran perusteella "ainakin seitsemän" pientä salukinalkua. Pentue syntyy marraskuun puolivälissä. Tulevan pentueen isä Arta on mukavan kompaktin kokoinen salukiuros, joka on tuotu keväällä 2019 Iranista Saksaan. Uudessa kotimaassaan se on harrastanut juoksulajeja maltillisesti ja elää maaseudulla kirmaillen oman laumansa kanssa. Arta on leppoisa mutta aktiivinen nuorehko uros (s. 26.6.2017) ja sillä on keväällä 2022 syntynyt kaunis pentue Saksassa. Artan vanhemmat ovat olleet Iranissa metsästyskoiria. Artan emä Sormeh (Sormeh von Kermanshar) saapui Suomeen myöhemmin ja sen täällä syntynyt pentue on jo kaksivuotias . Maikku (Qashani Qudwat Suriya) on leppoisa perhekoira, jota ei juuri ole nähty virallisilla harrastuskentillä. Se elelee kaupunkikoiran elämää yhdessä kissan ja ranskanluppakorvakanin kanssa. Se on tottunut lapsiin ja kulkee stressaamatta mukana p

Uusi sukupolvi alsarabeja

Kuva
Vaikka tälle kesälle suunniteltu Armelin ja Maikun pentue ei toteutunut ja viimeiset hyvästit Armelille tulivat aivan liian aikaisin, oli kuitenkin jo aiemmin päästy astuttamaan Iranista Suomeen tuotu kaunis grizzlenarttu Sormeh von Kermanshar. Veinin ja Sormehin pentue syntyi Al Sarab -kennelille toukokuun lopulla ja helpon ja nopean synnytyksen (3 h) jälkeen ilonamme on ollut kuusi urosta ja yksi narttu. Pääsin tutustumaan kovasti odotettuihin pentuihin niiden täyttäessä kolme viikkoa ja vietettyäni yhden viikonlopun pentuja paimentaen, ankaran valinnanvaikeuden jälkeen isänsä värikopio, sittemmin Al Sarab Jahangir Ibn Qannaas, muutti tänne isänsä ja isosetänsä luokse. Kasap on tätä kirjoittaessani juuri 4 kk ikäinen reipas, itsevarma ja sosiaalinen pikkunaskali. Sen lempipuuhaa on retkottaa sohvalla, yrittää saada juoksemalla isompansa kiinni ja retuuttaa onkiviehettä. Arki siis jatkuu sopivasti rentoilun ja touhukkuuden merkeissä.

Paluu blogiin

Kuva
Tämä on paluu blogin kirjoittamisen pariin. Sisältö varmasti muotoutuu päiväkirjaksi ja hyvä niin, koska menneitä on aina silloin tällöin mukava muistella. Salukiarkea olen viettänyt syksystä 2007 alkaen, enkä ole povaamassa sille loppua lähivuosina.